Muutos tarvitsee mahdollisuuden.

Kuka haluaa muutosta? ME! Kuka Haluaa muuttua? Minä. Haluamme muutosta porukalla, mutta todellisuudessa muutos tapahtuu aina henkilökohtaisella tasolla. Kukaan ei voi muuttua toisen tahdosta. Muutos lähtee aina itsestä.

Unelman toteutuminen vaatii oikeassa hetkessä rohkeaa hyppyä tuntemattomaan. Vaikka mielikuvissa näkisi pitkälti sen kaiken, mitä on edessä. On se silti vielä toteutumaton todellisuus. Mielikuva mihin pitää uskoa ja luottaa. Ymmärtää se kaikki sitten kun on aika ymmärtää.

Haluan muistuttaa, että hyppy tuntemattomaan on mahdollisuus. Muutokselle on hyvä antaa aikaa. Valmisteluja muutokseen tarvitsee itselle oman tarpeen verran. Muutokseen valmistautuessa on hyvä ottaa huomioon epäilyksen hetket.

Kun ihminen haluaa muutosta; muutoksen halu lähtee ihmisestä itsestään. Silloin kaikki muutoksen esteetkin löytyy ihmisestä itsestään. Muutoksen keskellä tärkeää on puhua. Ottaa vastaan muiden ajatuksia asiasta. Huomioda ne. Muutos aiheuttaa itsessä tuntemattoman pelkoa, niin myös läheisissä. Siksi puhutaan yhdessä. Jokainen yksilö on kuitenkin loppuviimein vastuussa vain omista tunteista. Huomioi toisen pelko mutta älä ime sitä itseesi.

Pelko ei kuitenkaan ole muutoksen este. Muutoksen este on se että, pelko ohitetaan. Kasvaessa muutokseen, tulee ymmärtää että, muutos pelottaa. Itselle sopivan lopputuloksen saavuttamiseen, tarvitsee itselle myöntää pelkäävänsä muutosta. Ja sitouduttava kohtaamaan pelko niin, että tuntee olevansa pelon yläpuolella. Sen jälkeen pelosta tulee muisto, mistä jatkossa voi vain oppia.

Onko tuntemattoman pelossa pitkälti kyse siitä että, pitää mennä epämukavuus alueelle? Kaikki on uutta ja kaikki uusi pitää opetella. Miten minä voin siitä kaikesta selvitä? Miten voimme siitä kaikesta selvitä?

Muutos tarkoittaa aina että, pitää uskaltaa muuttua. Minun pitää uskoa itseeni, että voin oppia. Minun pitää luottaa itseeni, että voin uskoa asioiden sujuvan suunnitelman mukaan. Minun pitää ymmärtää että, suunnitelmiin voi tulla mutkaa, mutta silti uskoa ja luottaa. Jatkaa oppimista sen sallimalla tavalla. Ja uskaltaa nähdä mutkan tarkoitus. Minun ei tarvitse hätääntyä.

Uskallanko silloinkin kun tarvitsee uskoa ja luottamusta näkemään vaikeuden yli? Jotta voi saavuuttaa sujuvuuden, muutoksen aiheuttamasta mylleryksestä. Vai pääseekö tuntemattoman pelko harteille kertomaan että, paluu entiseen on lyhyempi ja helpompi tie.

Jokainen hetki, on uusi mahdollisuus!

#oletonnistunutoppimaan

Viha,-rakkaus ja kateus

Vihan tarkoitus on rikkoa. Vihan tarkoitus on pelästyttää. Vihan tarkoitus on tehdä elämästä tukalaa.

Rakkauden tarkoitus on saada vihan ymmärtämään rakkauden lopultava voittavan. Koska rakkaus on kärsivällinen. Viha on pelokas hätiköimään. Kärsivällisyys on aikaa. Rakkaus voi ottaa etäisyyttä. Koska rakkauden ei tarvitse sietää paheksuntaa. Rakkauden luokse voi aina palata oppimaan lempeydestä.

Kateus toista ihmistä kohtaan, on loistava esimerkki kateudesta; mitä kateudesta voi oppia. ”Kalehdin toista, koska hän on saavuttanut jotain. Miksi tunnen näin? Miksen itse voisi samaan? Mikä minua estää?” Kateus on pahimmillaan valtaa, millä pakottaa itsensä epäonnistumaan jatkuvasti. Suostunko kateuden valtaan? voisin kysyä itseltäni kun huomaan kadehtivan toisen osaa.

Tiedostamaton viha rikkoo tuosta vain tärkeitä ihmissuhteita. Niitä ihmissuhteita, missä rakkaus on näkyvää. Niitä ihmissuhteita viha haluaa vältellä. Viha auttaa tuntemaan kateutta. Kateus auttaa tuntemaan huonoksi. Huono kannustaa olla yrittämättä. Parempi vain sulkea pois yksilö elämästä. Vältellä häntä, ettei hän muistuttaisi kaipuusta.

Niin kauan on elämä tukalaa, kun suostuu vihan sitä ohjaamaan.

Haluan olla rohkea. Haluan kannustaa aikuista löytämään lapsellisen rakkauden. Mikä kannustaa heittäytymisen elämään. Kun rakkaus saavuttaa sydämmen. Tulee tahto irrottautua vihan kahleista, kokemaan hyvää. Nauttimaan rakkaudesta. Rakkautta on jatkuvasti ympärillä, jos vain suostuu rakkauden lempeyttä vastaanottamaan. Viha pitää puhdistaa rakkauden päältä. Mielen muutoksella, toisinaan vuosien työllä. Toisinaan hetkessä. Kunnes olet valmis, tai lähellä. Tunnet sen.

Vihan etsiessä lempeyttä. Tarvitsee silloin aikaa ja rohkeutta. Luottamusta että, voi löytää. Rakkauden etsimiseen, ei tarvitse toisen ihmisen lupaa. Rakkauden etsimiseen tarvitsee toiselta ihmiseltä kannustamista.

Sinä olet arvokas ihme!

#oletonnistunutoppimaan

Olen kiitollinen

Kiitos sinulle, halustasi lukea blogiani ❤️

#Oletonnistunutoppimaan perustuu kiitollisuuteen elämästä. Elämän ihmeellisyydestä. Siihen miten pienestä tai jopa oudosta asiasta voi olla kiitollinen. Miten tärkeää onkaan kiittää elämän opetuksesta.

Kiitollisuutta voi harjoitella. Minä olen harjoitellut kiitollisuusmeditaation avulla, olen lukenut kiitollisuudesta. Olen halunut oppia tuntemaan kiitollisuutta. Kiitollisuudella on iso merkitys näkemään elämä ympärillä. Ja itsessä.

Tänään olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että meillä käy perhetyö. Mikä mahdollistaa minun hengähtää pari tuntia keskellä päivää.
Kävelin itsekseni metsään, mieli tänään maassa kirkkaalla säällä. Surusta, murheesta ja menetyksistä. Omasta ja toisen. Miksi minä niitä mietin. Miksi. Sisäinen ristiriita nuhtelee; mitä mietit. Ei niitä tarvitse miettiä. Mitä mietin, ei ne ole asioita. Mitä pitäisi surra.
Metsä on kuitenkin minulle ulkoinen turvapaikka sisäiselle turvalleni. Paikka missä voin heittäytyä tuntemaan. Metsä on paikka. Missä on sopivasti valoa ja varjoa. Sopivasti suojaa. Sopivasti tilaa.

Olen suostunut vastaanottamaan tunteeni, niiden aiheuttamasta kivusta huolimatta. Olen matkannut uudestaan sen ahtaan synnytyskanavan luottamalla, että kaikki se on oman elämän arvoista.
Minä työstän ylisukupolvien ylittäviä suruja, murheita ja menetyksiä. Minä olen saanut rohkeuden lahjan vastaanottaa tietoisuuteen tukahdutettuja tunteita. Olen elänyt sen tietoisuuden kanssa. Tietämättä miksi minä näin paljon ymmärrän. Minulla on tehtävä tuoda tunteet
päivänvaloon. Tehtävä ei ole helppo, mutta en ole tehtävän kanssa yksin.

Siksi minä kirjoitan. Koska sille on tarkoitus. Välittämisen suunnitelma.

Olet rohkea ja arvokas. Tarkoin suunniteltu ihme. ❤️

Kun hengität. Olet elossa. Elämä on arvokas lahja. ✨

#oletonnistunutoppimaan


Kuunnellaan meidän poikia

Poikia pitää arvostaa. Poikia pitää kuunnella. Pojasta ei pidä olettaa. Poika on arvokas yksilö.

Pojat osaa rakastaa, poikia pitää rakastaa. Pojille pitää puhua, pojat osaa puhua. Poikaa pitää kuunnella, poika osaa kuunnella.

Omalla matkallani huomaan usein surevani sitä, miten huomaan aikuisten miesten kärsivän menneisyyden kivuista. Niiden käsittely sattuu miestä niin että pahimmillaan terveys pettää. Mies tahtoisi ehkä parantua. Mutta menneisyyden haitalliset tunnekokemukset pitää tiukasti otteessa.

Haluan että, miesten hyvinvointia arvostetaan siinä kuin naistenkin. Ja miesten oikeuksia ajetaan ja pidetään yllä yhteiskunnassamme. Haluan kannustaa miehiä kuulostelemaan vointiaan rohkeammin. Aikuinen on aina esimerkki nuoremmille.

Toivon ihmisten pohtivan, mitä tunne ajatuksia vastakkainen sukupuoli itsessään herättää. Olkoon se hyvä tai huono. Pohdi kenen mallia toistat. Hyvässä tai pahassa. Voisimme haastaa itsemme ajattelemaan toisistamme hyvää. Palauttaa arvostus sukupuolillemme. Voimme alkaa aidosti välittää toisistamme.

Rakastan ja arvostan lapsiani sukupuolesta riippumatta. Ja haluan heillä kaikilla olevan mahdollisuus pärjätä omassa sukupuolessaan tulevaisuudessa arvokkaimmalla mahdollisella tavalla.

#oletonnistunutoppimaan







Y K S I N Ä I S Y Y S

Yksinäisyydestä on hyvin haastavaa kirjoittaa. Yksinäisyyden kokemus on henkilökohtainen. Yksinäisyydestä kärsivä voi olla kuka tahansa. Yksinäisyyden voi haluta peittää, kuin se olisi riippuvuus ongelma minkä haluaa häpeän takia pitää salassa läheisiltä. Ja itseltään.

Minulla on tänään halu kirjoittaa asiasta, koska haluan eri-ikäisten ihmisten ymmärtävän miten traumaattisesta asiasta yksinäisyydessä on pahimillaan kyse. Mitä ihminen voikaan peitellä kuorensa alla. Kun ulkopuolinen katsoo sinun olevan ihan ok mutta vetäytyvä, kova ja erilainen. Joku haluaisi sinuun tutustua, mutta et uskalla antaa sille enää mahdollisuutta.

Ennen yläastetta, en ollut onnistunut luoda itselleni pysyviä kaverisuhteita. Yläasteen aikana huomasin kärsivän juurettomuudesta. Ja erilaisuudesta.
Kerkesin kokemaan liian monta hylkäämis kokemusta peruskoulun aikana. Olin päivittäin epävarma, riittääkö minulle kyseiselle päivälle kaveria.
Huomasin ajattelevani jatkuvasti: Pysyn varalta vähän etäällä. Jos en kelpaakkaan, ei sitten satu niin paljon.

Yksinäisyys hävettää. Yksinäisyys sulkee ihmisen kuoreensa. Pelottaa. Muuttuu hän varovaiseksi kaikkien ihmissuhteiden kanssa. Hylätty ihminen menettää luottamuksen kaikkiin ihmisiin, erityisesti itseensä. Yksinäisyys tuhoaa ihmisyyden. Mutta yksinäinen kokee turvallisemmaksi tuhoutua, kuin ottaisi uuden riskin tulla hylätyksi.

Yksinäisyys ole koskaan yksinäisyydestä kärsivän ihmisen vika. Aina löytyy tutkimalla selityksiä, miksi ihminen on ennemmin yksin kuin jatkuvasti altistuisi hylkäämisen aiheuttamaan häpeä kokemukseen.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee kaverisuhteissaan rohkaisevaa aikuisen kannustusta. Ja silloin rohkean aikuisen tukea, kun kaverisuhteissa on kiistaa tai muuta selviteltävää. Lapsen puhuessaan tuskastaan, aikuinen ei saa ohittaa lapsen kärsimystä vähättelemällä. Silloin pitää pystyä olla rohkea aikuinen ja hoitaa lapsen asiat kuntoon. Aikuinen pyytää herkästi ulkopuolista apua.

Yksinäisyyden kahleet voi purkaa itsestään silloin kun kokee ympäristön turvalliseksi. Silloin kun voi itselleen myötää olevansa yksinäinen ja kärsivän siitä. Silloin antaa itselleen luvan vapautua yksinäisyyden kahleistaan.

Yksinäisyydestä vapautuminen ei tarkoita sitä, että sinulla pitäisi olla liuta kavereita ympärillä näyttääkseen maailmalle, että nyt en ole yksin. Yksinäisyyden tunne on sinussa sisällä. Silloin vapaudut yksinäisyydestä, kun koet sen sydämmessäsi.

Vaikka minulla on vuosia ollut puoliso ja lapset vierellä. Ei yksinäisyyden häpeää napin painalluksella poisteta. Olen vahvistanut luottamusta itseeni puhumalla, kohtaamalla ja heittäytymällä luottamaan vaikka siinä olisi kuin hylkäämisen kuviteltu uhka käsillä. Kaikki se työ on kuitenkin vahvistanut hyvää ja turvallisuutta. Ja riittää kun luottaa hetkessä.

Juurtuminen Kouvolaan, on ollut minulle lottovoitto. Minun turvapaikka. Minua ei haittaa se, että niin moni ihminen narisee Kouvolasta. Minulle riittää se, että minulla on täällä turvallista.

Lasten kautta olen päässyt näkemään normaaleja ikään kuuluvia kaverisuhteita; mitkä kestää erimielisyydet. Eikä ne silti hajoa. Heidän kautta olen oppinut, että tänään on tämä aika. Ja tässä hetkessä ei ole enää läsnä kokemani yksinäisyys silloin. Heidän takia olen ollut valmis tekemään mitä vain etten anna pelkoni vaikuttaa silloin kun pitää toimia.

Minulla on nyt hyvä olla itseni kanssa. Minulla on perheen turva ja rakkaus. Olen kiitollinen monille ihmisille. Niiden suhteiden rohkeudella; rohkenen kannustamaan että, tärkein ystävyys suhde itsellesi olet sinä itse. Kaikki itsesi lisäksi on plussaa. Sinä olet arvokas, kokemuksistasi huolimatta. Toivon, ettei kenenkään ihmisyys kärsisi yksinäisyydestä. Toivon että, tulet nähdyksi ja kuulluksi.

Ja olenhan vasta nuori. Ja valmis vastaanottamaan elämääni vapauden, luottamuksen ja itseni ilmaisemisen kyvyn. Minulla on arvokas elämä rakkaimpieni kanssa.

#oletonnistunutoppimaan

Lapsen herkkä galleria.

Lapsen herkkä galleria.

Herkästi lapsi kuvaa, hennosti siveltää. Rohkeasti sävyttää.

Katsoo hän mallia ympäriltä. Vertaa itseään toiseen.
Aliarvioi hän omaa, on kriittinen; en osaa edes maalata. Olen niin huono. Enkö olekkin, äiti?

Lapseni, sinä osaat. Sinä olet taitava. Sinä riität olemalla itsesi. Sinunlainen ihana.

Sinulla on oma käsiala. Älä vertaa toisen omaan. Koska on se hänen.

Ymmärrän tunteesi, että et riittäisi.

Lupaan sinulle; kyllä sinä riität. Olethan ainutlaatuinen unikko kappale.

Jatka samaan malliin. Maalaa kun haluat. Tunne, kun tuntuu. Puhu ja kerro. Puhutaan ja pohditaan.

Iloitaan ja kiitetään sinusta ja minusta. Ja meidän yhteisestä matkasta.

#oletonnistunutoppimaan

Sairastuminen perheessä

Haluan nostaa tärkeää näkökulmaa aiheesta; Sairastuminen perheessä. Saako läheiset helposti tukea, mikäli perheessä yhtäkkiä sairastutaan?

Osaamme herkän myötunnon taidon fyysisen sairastumisen puolelta.

Löytyykö herkkyys silloin jos kyse onkin henkisen puolen sairastumisesta?


Henkinen, kuin fyysinen sairaus järkyttää perheessä aina jokaista ihmistä yksilöllisesti. Oma tai läheisen sairastuminen on aina kriisi.
Johon jokainen tarvitsee asianmukaista keskusteluapua.

Miksi sairastuvan kannalta on olennaista; että koko perhe saa asianmukaista apua.
Siksi, että sairastunut voi parantua rauhassa.

Fyysinen sairaus ilmenee yleensä hetkessä, kun tapahtuu vaikka vakava onnettomuus. Ja se on helposti näkyvää.

Henkinen sairaus on taas vaikeasti tunnistettavissa. Kun henkiseen sairauteen haetaan apua. On yleensä tilanne se, että jokin asia kärjistää sairauden niin että, apua on saatava ulkopuolelta. Ennen sairauden kärjistymistä, on se ehtinyt kylvää perheen sisälle pelkoa, hämmennystä ja häpeää.

Sairauden kärjistymisen hetkellä; on herkin hetki tarjota apua hätääntyneille läheisille. Hetki voi olla hyvin huojentava. Silloin jos sijaiskärsijän huoli ohitetaan. Kasvaa pettymys sisällä entisestään. Löytyykö ammattilaisilta herkkyyttä tunnistaa nämä herkät hetket?

Vai, kehittyykö tämän kaltainen herkkyys; vain kokemuksen kautta?

Henkisestä sairaudesta voi parantua! Henkisessä sairaudessa on pitkälti kyse siitä että, on ollut liian pitkään itseltä kadoksissa.

Kukaan ihminen ei tahallaan sairastu niin fyysisesti, kuin henkisestikkään.
Olisipa jokaisella ihmisellä todellinen halu löytää itsensä. Varsinkin viimeistään silloin kun on siinä ratkaisevassa risteyskohdassa. Löytyisipä meille viimeistään silloin vierelle ihminen, kuka omistaa tälläisen herkkyyden.

Jouduin itsekin henkisesti koville; koska käytin voimiani jatkuvasti kokemieni puhumatta jääneiden vanhojen asioiden pohtimiseen.
En voinut antautua itseni hoitamiseen ennen, kuin varmistin läheiseni saavan tilanteessa asianmukaista tukea. Minä olen kiitollinen; että olen saanut vierelle tälläistä herkkyyttä omaavia ihmisiä.

#oletonnistunutoppimaan

Tunnustan itseni huonoksi oppilaaksi kouluaikoina.

Lapsuudessani muutettiin paljon. Minun tarinani perustuu pitkälti siihen, miten pienestä voin tuntea kiitollisuutta. Mikä voi taas toiselle olla aivan itsestäänselvyys.

Muuttaminen loi paljon mahdollisuuksia nähdä eri kaupunkeja. avarakatseisuutta ja heittäytymistä uusiin tilanteisiin. Muuttamisessa on kuitenkin aina kääntöpuoli. Jatkuva ulkopuolisuuden tunne jätti pieneen turvattomuuden tunteen. Opin tavan juosta itseä pakoon pienestäkin houkutuksesta.

Lapsi väsyy muutoksen luomalle paineelle. Lapsi ei ehdi kasvamaan henkisesti. Lapsi tarvitsee ikäisiään peilikuvia, juurtuakseen tuttuun turvalliseen ympäristöön. Lapsi tarvitsee kannustusta, että kelpaa ja on hyväksytty ympäristöön missä kasvaa. Lapsi tarvitsee aikuisen kuka huomaa jos lapsi kärsii.

Olin elännyt mahdollisuuksien illuusiossa. Kaikki on mahdollista muutoksessa.

Viimeinen peruskoulun aikainen muutto läimäytti koko karuuden päin tauluani:

Minulla ei ole yhtään kaveria. Minulla ei ole yhtään ikäistäni kaveria, kenen kanssa minulla olisi yhteinen historia. Jäin keskusteluista ulkopuolelle ja hakeuduin sivummalle. Häpeä otti vallan. Olin kuvitellut olevani mielenkiintoinen perosoona kertoessani jatkuvista muutoistani. Kunnes hyvin pian huomasin kavereiden keskittyvän muistoihin ja arkeen missä he ovat jo vuosia olleet. Olin jo aikoja sitten jäänyt oman tarinan vangiksi.

Yläaste meni lopulta kohdaltani penkin alle. Olin tyttö, joka sai luokan huonoimmat arvosanat. Olin se, kuka valittiin liikunnassa joukkueeseen viimeisenä, koska olin tuntematon. Motivaationi oli nolla. Istuin koulussa, koska oli pakko ja en osannut sanoittaa pahaaoloa. Tunnistin sen kyllä, mutta peitin sen olevani sellainen miksi minut ulkopuolelta luotiin. Koulun käynnistä meni loputkin motivaatiot. Häpesin osaamistani. Häpesin itseäni koska olin, mutta en ollut olemassa.

Muistan miten moni opettaja osasi kannustaa vain hyviä oppilaita. Minä luin kannustukset niin että, elämäni taitaa olla eletty.

Opettaja kannusti oppilaitaan saamaan heihin opiskeluintoa näin; Ette tule pääsemään aikuisena töihin, koska ette opiskele tarpeeksi hyvin. Tulevaisuuden työpaikat arvostavat vaan koulutusta. Miksi minä sitten vielä täällä istun, huomasin pohtivani.

Yläasteen jälkeen tallustelin pitkään raskas reppu harteillani. ”Ei minusta taida olla mihinkään. En rohjennut katsoa ylöspäin. Siellä oli liikaa unelmia, mitä en kuitenkaan voi saavuttaa. Koska olin niin huono koulussa. Päädyin kerta toisen jälkeen kokeilemaan niitä ”minulle tarkoitettuja” mahdollisuuksia, huomasin kuitenkin kertatoisen jälkeen keskeyttäväni ne. En vaan kokenut sen olevan minun juttu.

Tänään olen ollut paikoillani samassa kaupungissa lähes 14-vuotta. Olen iloinnut viime vuosina siitä että; kaupan kassa tuntee minut. Tai tunnistan vastaantulijan olevan täältäpäin, tai kuka on käymässä. Huomaan vuodenaikojen vaihtuvan; kyllästymättä samoihin maisemiin. Lapset oppii koulussa, ja heidän kautta voin oppia niitä asioita mitä jäi itseltä kouluaikoina oppimatta. Ja uskallan sanoa sen ääneen, etten osannut tätäkään perusasiaa vielä.

Ymmärtääksesi oman voimasi; Sinun itse pitää oivaltaa oman tarinasi merkitys. Kukaan muu ihminen ei kirjoita tariinasi uusia sivuja, ellet tee sitä itse. Kaikki matkalla kohtaamasi asiat; on tarkoituksia. Eikä niistä tarvitsee ketään syyttää. Tarkoitus on aina alusta kasvulle.

Kaikki tarinan mukana kulkevat ihmiset tekevät tarinastasi ainutlaatuisen. Tarina kannatta päivittää hallitsevan elämäntilanteen mukaiseksi; voidaksesi kiittää mennyttä opetuksesta. Iloitaaksesi siitä, mitä sinulla on nyt. Ja mihin kaikkeen suunnitelmaan oletkaan vielä käytettävissä. Tarinaa kasatessa ehjäksi, vierellä pysyvät ihmiset ovat todellisia ystäviä.

#oletonnistunutoppimaan

Rakkaus överit!

Onneksi perheessä on aina joku, joka loistaa ympäristölle rakkaudessa kellimisen olevan maailman helpoin juttu. Osaanko huomata sen, ja suostunko siitä oppimaan?

Toinen kikattaa saadessaan huomion äidiltä. Toinen katsoo vierestä, tuntien pahaa mieltä toisen onnen tunteesta. Tuntuu, kuin en kelpaisi.

Kokeilen kiukkua, että äiti huomaisi. Äidin olemus ensin kiristyy. Hänkin alkaa hepuloimaan. Miten aikuinen voi hepuloida? Miettii lapsi. Hänhän on jo iso. Minä pieni. Kiukuttaa minua vielä enemmän, koska äiti ei minua ymmärrä.

Huomaan yllättäen; äidin olemuksen pehmenevän. Tulee äiti luokseni ja sanoo: Anteeksi, suuttumukseni. Tule syliin. Anteeksi, että en ole sinua huomannut tarpeeksi. Istutaan hetki. Sitten me halitaan, kutitetaan. Vedetään rakkaus överit. Muutkin innostuu riemusta. Kohta ollaan läjässä kainaloissa. Iloitaan meidän läjästä, rakkauden läjästä.

Näin toimii aikuisessa rakkauden vajeesta kärsivä sisäinen lapsikin. Kiukuttaa. En vain osaa sitä sanoittaa. Häpeä nousee pintaan; muistuttamaan huonoudesta. Yritän kiukulla kertoa sen, mutta puoliso suuttuukin siitä. Ei ole rakkauden kaipuuta helppo sanoittaa, mikäli kosketus rakkauteen on hukassa.

Lapsi on opettanut; silloin kun on kyse rakkauden tarpeesta, silloin minkä tahansa muun asian pitäisi voida odottaa. Rakkauden vajetta ei pitäisi hoitaa sillein, että lapsi odottaa aikuisen hoitavan ensin rästissä olevat kotityöt tai auton korjaamisen ulkona. Herätteleviä kysymyksiä; miksi antaisin rakkautta kaipaavan odottaa? Miksi haluan sitä rakkauden antamista paeta? Miltä minusta silloin tuntuu?

Opetellaan jakamaan rakkautta hetkessä. Sanomalla toiselle: olet rakas, tai anteeksi, ja kiitos. Rakkautta tarkoittavat sanat edistää rakkautta. Opetellaan nauramaan. Keksitään keino perheen keskelle; miten meillä heittäydytään rakkaus övereihin. Rakkautta kylvämällä, rakkaus voimistuu. Esimerkkini: Lapseni, olet niiiin rakas. Joo, olet minun ihana, rakas, murunen. Myönnän; tuntuu hyvälle kun lapsi vetää litanian äidille takaisin. Rohkeus heittäytyä rakkaus övereihin on avannut meidän perheessä rohkeutta puhua myös negatiivista tunteista ja huolista. On vaan huippua olla höpö ja tärkeä samaan aikaan.

Lapsi vaistoaa aikuisesta; onko lapsi paikalla. Lapsi vaistoaa, mikäli aikuisen sisäinen lapsi pelkää, tai kokee olevansa torjuttu. Lapsi vaistoaa, mikäli aikuinen on rikki. Lapsi kasvaa niin, että vertaa itseään aikuisen sisäiseen lapseen. Ja lapsen vapautunut olemus lähtee sulkeutumaan. Lapsi peilaa itseään kaikkiin lähellä oleviin sisäisiin lapsiin. Kunpa jokaisella lapsella olisi vierellä edes yksi höpö ja tärkeä aikuinen.

Kotona lapsi peilaa itseään vanhempiin, tarhassa hoitajiin, koulussa opettajiin, kyläpaikassa kyläpaikan aikuisiin, asioilla ohikiitäviin aikuisiin. Ihminen tarvitsee hyväksyvää peilausta, kasvaessaan vastuulliseksi aikuiseksi. Ihminen tarvitsee myös kärsivällistä mallia, opetellessaan rajoja, kasvaessa vastuulliseksi aikuiseksi.

Haluan sinun tiedostavan; olevasi vastuullinen esimerkki, miten välität.

Lapsen vaisto on sinussa aina.

#oletonnistunutoppimaan

Moniosaajan CV. #oletonnistunutoppimaan

Olen pohtinut millä yhdellä sanalla kuvaan itseäni.
Moniosaaja kuulostaa luontevalta siksi että;

  • Olen saanut syntyä suurperheesen vanhimpana likkana.
  • Olen tänään kuuden lapsen äiti.
  • Olen vaimo, miehelleni.
  • Olen nainen toteuttamaan unelmiaan.
  • Olen äitinä, lasten kasvatuksen myötä suostunut kasvamaan itsekin. Lapset ovat opettaneet minulle elämän tarkoituksen.
  • Ehdin työskennellä ennen perhettä useammassa asiakaspalvelu henkisessä työpaikassa.
  • Kasvun myötä, olen päivittänyt työminääni minunlaiseksi.
  • Minulla on myyjän erikoistutkinto.
  • Minulla on kotityöpalvelujen ammattitutkinto. Sisältäen yrittäjyys koulutuksen.
  • Maaliskuussa aloitan mindfulness -ohjaajakoulutuksen.
  • Kielitaito on heikkouteni.

Kirjoitan blogiani siksi, että kasaan arvokkaan osaamiseni itselleni että,- muille ymmärrettävään muotoon.

Instagramissa teen itseäni tutuksi työnantajille. Sekä mahdollista omaa yritystä ajatellen teen tutkimustyötä asiakashankinta/kysyntä mielessä.

Instagram #oletonnistunutoppimaan @jolevalove

Lähde rohkeasti seuraamaan blogiani että, ig-sivujani.