Sairastuminen perheessä

Haluan nostaa tärkeää näkökulmaa aiheesta; Sairastuminen perheessä. Saako läheiset helposti tukea, mikäli perheessä yhtäkkiä sairastutaan?

Osaamme herkän myötunnon taidon fyysisen sairastumisen puolelta.

Löytyykö herkkyys silloin jos kyse onkin henkisen puolen sairastumisesta?


Henkinen, kuin fyysinen sairaus järkyttää perheessä aina jokaista ihmistä yksilöllisesti. Oma tai läheisen sairastuminen on aina kriisi.
Johon jokainen tarvitsee asianmukaista keskusteluapua.

Miksi sairastuvan kannalta on olennaista; että koko perhe saa asianmukaista apua.
Siksi, että sairastunut voi parantua rauhassa.

Fyysinen sairaus ilmenee yleensä hetkessä, kun tapahtuu vaikka vakava onnettomuus. Ja se on helposti näkyvää.

Henkinen sairaus on taas vaikeasti tunnistettavissa. Kun henkiseen sairauteen haetaan apua. On yleensä tilanne se, että jokin asia kärjistää sairauden niin että, apua on saatava ulkopuolelta. Ennen sairauden kärjistymistä, on se ehtinyt kylvää perheen sisälle pelkoa, hämmennystä ja häpeää.

Sairauden kärjistymisen hetkellä; on herkin hetki tarjota apua hätääntyneille läheisille. Hetki voi olla hyvin huojentava. Silloin jos sijaiskärsijän huoli ohitetaan. Kasvaa pettymys sisällä entisestään. Löytyykö ammattilaisilta herkkyyttä tunnistaa nämä herkät hetket?

Vai, kehittyykö tämän kaltainen herkkyys; vain kokemuksen kautta?

Henkisestä sairaudesta voi parantua! Henkisessä sairaudessa on pitkälti kyse siitä että, on ollut liian pitkään itseltä kadoksissa.

Kukaan ihminen ei tahallaan sairastu niin fyysisesti, kuin henkisestikkään.
Olisipa jokaisella ihmisellä todellinen halu löytää itsensä. Varsinkin viimeistään silloin kun on siinä ratkaisevassa risteyskohdassa. Löytyisipä meille viimeistään silloin vierelle ihminen, kuka omistaa tälläisen herkkyyden.

Jouduin itsekin henkisesti koville; koska käytin voimiani jatkuvasti kokemieni puhumatta jääneiden vanhojen asioiden pohtimiseen.
En voinut antautua itseni hoitamiseen ennen, kuin varmistin läheiseni saavan tilanteessa asianmukaista tukea. Minä olen kiitollinen; että olen saanut vierelle tälläistä herkkyyttä omaavia ihmisiä.

#oletonnistunutoppimaan

Metsässä

Metsässä nainen
loikkii kantojen ja kivien yli.
Auringonsäteet häikäisee puiden välistä.
Vihreys rauhoittaa.
Tuoksu voimauttaa.
Maa vetää puoleensa.

Naisella on tyttö mukana.
Vastaantulija ei sitä voi nähdä.
Tyttö on nainen.
Naisen sisäinen lapsi.

Nainen tuntee kun
tyttö sisällä pyytää:
Katso, tuolla on perhonen.
Nainen katsoo ja iloitsee,
pienen lapsen uteliaisuutta.

Vastaan tulee lätäkkö.
Ennen kuin nainen ehtii kieltää.
On lapsi jo ehtinyt lätäkköön hypätä.
Koska, lapsi voi.

Nainen rientää,
kevyin askelin.
Istahtaa kannolle;
tuntee sydämen rauhan.
Tuntee lapsen rauhan.
Tuntee kuinka koko maailma on avoin.

Ja lapsen tuikkivat silmät kiittää,
Aikuisen huokuvaa turvaa ja rakkautta.
Läsnäoloa; kiireettömyyttä.

Kyllä voi,
Aikuisena löytää kaipaavan sisäisen lapsen.
Kyllä voi,
Aikuisena kuulla mitä sisäinen lapsi etsii.
Kyllä voi,
Aikuisena luoda sisäiselle lapselle sen mitä hän kaipaa.

Ja kun sisäisen lapsi löytää rauhan.
Rauhoittuu aikuinen siinä samalla rakastamaan.