Itsemyötätunto harjoitus -oppimispäiväkirja

Asetan itseni kolmelle eri tuolille.

Soimaan tilanteessa itseäni tulevaisuuden asioilla, mitkä ole edes vielä ajankohtaisia.

Tuoli 1. Sisäinen kriitikko. Sisäinen kriitikko huomaa joutuvan tilanteeseen siten, että seuraa somessa muiden onnistumisia, alkaen verrata itseään heihin ja heidän saavutuksiin. Oma tilanne näyttää hetkessä siltä, että mahdollisuus onnistumiseen on hyvin heikko. Oma annettava muuttuu vähäpätöiseksi. Tuntien oman osaamisen arvottomaksi.

Minä sisäisenä kriitikkona itseäni kohtaan; huomaan kateutta siitä, miten toinen onnistuu. Huomaan vihaisuutta menneisyyttä kohtaan, koska se meni eri tavalla kuin monella muulla. Häpeä nousee muistuttamaan siitä, miten olin koulussa huono oppija. sisäinen kriitikko sisälläni on valmis lopettamaan kaikki. Koska onhan minun tilanteessa ihan turhauttavaa edes mitään yrittää. Inho tuntuu kasvoissa kuumotuksena. Ääni häviää kurkkuun karkeaksi. Asento vetää itseään sisään ryhdittömään asentoon.

Tuoli 2. Kokee tulevansa tuomituksi tai kritisoiduksi. Kritisoiduksi joutunut minä; kuntelee soimaamista silmät kurtussa, kasvot alaspäin. Hän rohkenee tälläkertaa puolustautua. Miksi tahdot minua taas verrata toiseen? Tuntuu pahalta ettet usko yhtäkkiä siihen kaikkeen mitä olet oppinut elämästäsi. Kehossa tuntuu kylmä ja hätä. Hämmentää ja kiukuttaa se että, joku minussa tahtoo niin uskoa tähän soimaavaan ääneen.

Tuoli 3. Viisas myötätuntoinen sivusta seuraaja. Myöntätuntoinen minä astuu kehään. Hei, mitä täällä tapahtuu? Onko jokin vialla? Kuullostaa siltä että, jokin tunnemuisto kaappasi mukaan.

Pysähdy hetkeksi huomaamaan tunnemuisto. Hengittäen rauhassa. Tunnemuisto aktivoituu ärsykkeestä. Huomaa se, tiedosta se. Palaa olemassa olevaan hetkeen. Tänään voit vain oppia tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Se mitä opit, on oppia sinusta.

Olet upea, ihana ja rohkea nainen. Sinulla on loistavat opettajat vierellä. Sinulla on halu oppia heiltä. Sinulla on opettavainen tarina, mistä voit olla kiitollinen. Tarinasi on ainutlaatuinen. Se että, sinulla on kyseinen tarina; on sillä tarkoitus. Sinä olet oivaltanut sen arvon ja merkityksen.

Asento rentoutuu, luottamus sisällä palautuu. Hetki oli opetus. Niinkuin jokainen hetki, minkä huomaan. Olemus huokuu onnesta ja kiitollisuudesta.

#oletonnistunutoppimaan

Luen parhaimmilani Kristin Neff kirjoittamaa itsemyötätunto kirjaa. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi. Harjoitus löytyy kyseisestä kirjasta. Tuntuu mielettömältä lukea harjoituksesta, mikä on ollut jo olemassa vaikken ole ollut tietoinen sellaisesta. Huomaan kuitenkin toimineeni oman harjoituksen kanssa näin. Yrittäen tiedostaa mitä itsessä tapahtuu tai mikä sitä ohjaa. Tämä harjoitus selkeytti loistavasti sitä miten mielen kulkuun voin itse vaikuttaa. Miten voin itse oppia mielen ohjaamista hetkeen, ettei mieli lähde mihin tahansa mukaan.

J.L

Suunnittelematon hyppy

Suunnittelematon hyppy.

Kun suunnitelma peruntuu;
Onko minulla valmiina suunnitelma B?
Vai rohkenenko heittäytymään;
pysähtymällä.
Ottamaan vastaan jotain suunnitelematonta.

Mieleni vie minua helposti suunnitelmissa.
Suunnitelmat vie minulta helposti olemassa olevan hetken.
Huomaanko sitä?

Miksi annan mieleni vaeltaa niin etten, tiedä mitä teen nyt?
Mitä jos voisin painaa stop nappia, pysäyttääkseni ajan.
Pysähtyä siihen paikkaan; tutkimaan ja ihmettelemään sitä ihmettä.
Mitä minä teen juuri nyt? Mitä minä ajattelen tai tunnen?

Kun suunnitelma peruntuu?
Huomaanko pysähtyä ikäänkuin rauhoittamaan hetken ennekuin
hyppään suunnitelmaan B?
Tiedän, jos suunnitelma B on mukavampi kuin A;
ei hyppääminen tunnu yhtään niin pahalta.

Hyvään hyppääminen kannattaa registöröidä muistiin kehoon.
Kun opin tuntemaan hyvän, opin tuntemaan silloin hyvän.
Opin huomaamaan sen, mitä se tarkoittaa.
Ja mitä se antaa minulle.

Kun hyppään ikävään, kannattaa sekin registöröidä.
Sallimalla epämiellyttävä tunne pintaan.
Sallin sen silloin olevan minussa.
Opetan itseäni silloin että,
epämiellyttävän ei tarvitse minua hallita.
Opin hyväksymään että,
epämielyttäväkin on elämää siinä, kuin hyväkin.
Kumpikaan niistä ei jää lopulta päälle.
Kumpikin antaa arvokasta tietoa minulle siitä;
kuka minä olen,
mitä minulle kuuluu?
Miksi minä reagoin näin?

Hyppy suunnitelemattomaan;
Mitä minulle silloin tapahtuu?
Olen ihan uuden edessä.
Miten minä nyt selviän?
Minä en hallitse tätä uutta ollenkaan.
Miten tämä voisi ollenkaan olla mukavaa,
koska en tiedä yhtään miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua.
Tuntematon on mahdollisuus.
Tuntematon on oiva tapa tutustua antautumiselle.
Minulle, läheisille, sinulle.

Meille kaikille annettiin nyt sellainen;
Hyppy suunnitelemattomaan.
Hyppy sellaiseen; mitä minä en hallitse. Kehossa tai mielessä.
Mieli yrittää kuumeisesti keksiä selitystä kaikelle.
Mieli yrittää kuumeisesti keksiä keinoa,
miten saisi minua ohjattua niin että,
minun ei tarvisi pysähtyä ajattelemaan.
Mieli tietää;
mistä narusta vetää saadakseen minut ansaan.
Eli pelkäämään.
Ihmisen mieli on sellainen.
Jos sille on antanut pikkurillin;
on se hyvin nopesti vienyt koko käden.

Mieli on kehittänyt ihmiselle riippuvuuden;
usko mitä sanon, niin selviät.

Ihmisen mieli on nyt koetuksella.
Ihmisen mielelle annetaan infoa sieltä sun täältä.
Ihmisen mieli mässää sitä;
mikä lievittää parhaiten riippuvuuden oiretta.

Ihmisen mieli voi myös taistella tällä hetkellä
kuumeisesti riippuvuudesta irti.
Ihmisen mieltä koetellaan;
kestänkö luottamuksen.
Luotanko siihen; ettei minulla ole mitään hätää.
Niinkauan kun ole mitään hätää.
Kestänkö sen että, minun tulee luottaa siihen että,
minusta on luvattu pitää huolta.
Luotanko? Uskonko? Ja mihin?

Minussa on kaikki valta hallita sitä,
millaiseksi minut on Luotu.
Vaali ja varjele sitä.
Suojele ja välitä.
Kun voit sen itselle;
Voit sen silloin toiselle.
Rakasta ja välitä.

Olemme tässä nyt yhdessä.
Mutta yksin tiedän tuntemukseni.
Sallitaan puhuminen ja tunteminen.
Sallitaan se kaikille.
Kaikenikäisille -ikätasoisesti.

J.L

#oletonnistunutoppimaan





Kuulumisia ☀️

Pieni tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta.

Odotukseni palkittiin kuun vaihteessa. Pääsin aloittelemaan sopimiani asioita unelmien saavuttamiseksi. Muutamaa viikkoa ennen h-hetkeä (maaliskuun vaihdetta) sain itselleni työkokeilu paikan paikallisesta yrityksessä. Kaipasin päästä myyntityötä tekevään yrityseen palauttamaan mieleeni vanhaa ja oppimaan minulle uudenlaista myyntitapa. Olen nyt sitten paikallisessa kattofirmassa työkokeilussa.

Maaliskuussa starttasi odotettu Mindfulness-ohjaaja koulutus. Tutustuin mindfulnesiin vuosi sitten. Tietoisen läsnäolon harjoitusten myötä. Tulen kirjoittamaan blogiini kokemuksiani mindfulnesiin liittyen.

”Ole läsnä nyt” muistuttaa olemaan läsnä nyt; muista nauttia siitä tekemisestä, mitä sitten ikinä teetkin juuri nyt.

Voin harjoitella tietoista läsnäoloa hyvin tavallisilla asioilla siellä, missä ikinä olenkin. Lempeästi arvostelematta.

Olen löytänyt ihanan asian. Olen hämmästellyt sitä tuttavuutta asian suhteen; asia minkä koen olevani minun juttu. Asia; mihin haluan syventyä harjoitusten ja oppimisen myötä.

Helposti itsestäänselvä asia vie kokemuksesta onnellisuuden tunteen. Silloin asia muuttuu suorittamiseksi, johon voi lopulta tulla sokeaksi. Silloin kun sokeutuu; on aika pysähtyä kokemaan asia uutena, sillein kuin tekisit asian ensimmäistä kertaa.

Mitä sinulle kuuluu arkeesi?

Kuuntele itseäsi; Kuulet mitä tarvitset. Kun kuulet; mene sitä kohti. Se mitä kuulet; on totta! Koska se on sinusta.

#oletonnistunutoppimaan

Oispa nyt kuva tummasta tähtitaivaasta.

Mieleen piirtyy näky lapsen silmin; pieni katsoo ylös tummalle taivaalle. Ulkona on pakkasta, taivas on täynnä tuikkivia tähtiä. Lapsen katse mittaa matkaa ääretöntä. Hän ihmettelee sitä kaikkea ääretöntä.
Hetki jätti pienelle siitä mittaamisesta turvallisen ja luottavaisen tunnemuiston.

Näky on aika ajoin piirtynyt kasvavan lapsen muistoihin.
Läheskään aina, siihen yksinkertaiseen luottamukseen ole ollut helppo nojata. Muisto lapsen hetkestä, oli vain liian yksinkertainen murheiselle nuorelle.

Tänään näky piirtyi mieleen joogassa.
Lapsen silmin mitattu näky. Mielikuvassa. Muiston syövereistä.

Miten olikaan helppoa siinä hetkessä lapsena luottaa ihmettelyyn. Vaikka matka tumman taivaan tähtiin oli ääretön. Jäi hetkestä tunnemuisto; että ei minulla ole hätää, riitti vain se hetken ihmettely.

Sain jooga hetkessä pienen tuntumisen siitäkin;
Mitä on kelliä omassa turvapaikassa.
Omassa kehossa.
Siinä samassa turvassa, minkä lapsena lyhyessä hetkessä tähtitaivaan alla kaappasi mukaan matkalleen. Siinä samassa kehossa, mikä vähän siitä hetkestä isommaksi on kasvanut.

Ja mikä merkitys jälleen; että voi muistoja muistaa. Muisto kuin muistuttaa, Että se turva on sinussa kokoajan ollut. Kaikesta huolimatta. Tähän päivään asti. Lapsen turva on ja pysyy. Vaikka siihen päälle kasvaisi rikkakasveja. Siellä se on alla, kunhan tarvitset sitä. Ja haluat sitä.

#oletonnistunutoppimaan

Muutos tarvitsee mahdollisuuden.

Kuka haluaa muutosta? ME! Kuka Haluaa muuttua? Minä. Haluamme muutosta porukalla, mutta todellisuudessa muutos tapahtuu aina henkilökohtaisella tasolla. Kukaan ei voi muuttua toisen tahdosta. Muutos lähtee aina itsestä.

Unelman toteutuminen vaatii oikeassa hetkessä rohkeaa hyppyä tuntemattomaan. Vaikka mielikuvissa näkisi pitkälti sen kaiken, mitä on edessä. On se silti vielä toteutumaton todellisuus. Mielikuva mihin pitää uskoa ja luottaa. Ymmärtää se kaikki sitten kun on aika ymmärtää.

Haluan muistuttaa, että hyppy tuntemattomaan on mahdollisuus. Muutokselle on hyvä antaa aikaa. Valmisteluja muutokseen tarvitsee itselle oman tarpeen verran. Muutokseen valmistautuessa on hyvä ottaa huomioon epäilyksen hetket.

Kun ihminen haluaa muutosta; muutoksen halu lähtee ihmisestä itsestään. Silloin kaikki muutoksen esteetkin löytyy ihmisestä itsestään. Muutoksen keskellä tärkeää on puhua. Ottaa vastaan muiden ajatuksia asiasta. Huomioda ne. Muutos aiheuttaa itsessä tuntemattoman pelkoa, niin myös läheisissä. Siksi puhutaan yhdessä. Jokainen yksilö on kuitenkin loppuviimein vastuussa vain omista tunteista. Huomioi toisen pelko mutta älä ime sitä itseesi.

Pelko ei kuitenkaan ole muutoksen este. Muutoksen este on se että, pelko ohitetaan. Kasvaessa muutokseen, tulee ymmärtää että, muutos pelottaa. Itselle sopivan lopputuloksen saavuttamiseen, tarvitsee itselle myöntää pelkäävänsä muutosta. Ja sitouduttava kohtaamaan pelko niin, että tuntee olevansa pelon yläpuolella. Sen jälkeen pelosta tulee muisto, mistä jatkossa voi vain oppia.

Onko tuntemattoman pelossa pitkälti kyse siitä että, pitää mennä epämukavuus alueelle? Kaikki on uutta ja kaikki uusi pitää opetella. Miten minä voin siitä kaikesta selvitä? Miten voimme siitä kaikesta selvitä?

Muutos tarkoittaa aina että, pitää uskaltaa muuttua. Minun pitää uskoa itseeni, että voin oppia. Minun pitää luottaa itseeni, että voin uskoa asioiden sujuvan suunnitelman mukaan. Minun pitää ymmärtää että, suunnitelmiin voi tulla mutkaa, mutta silti uskoa ja luottaa. Jatkaa oppimista sen sallimalla tavalla. Ja uskaltaa nähdä mutkan tarkoitus. Minun ei tarvitse hätääntyä.

Uskallanko silloinkin kun tarvitsee uskoa ja luottamusta näkemään vaikeuden yli? Jotta voi saavuuttaa sujuvuuden, muutoksen aiheuttamasta mylleryksestä. Vai pääseekö tuntemattoman pelko harteille kertomaan että, paluu entiseen on lyhyempi ja helpompi tie.

Jokainen hetki, on uusi mahdollisuus!

#oletonnistunutoppimaan

Viha,-rakkaus ja kateus

Vihan tarkoitus on rikkoa. Vihan tarkoitus on pelästyttää. Vihan tarkoitus on tehdä elämästä tukalaa.

Rakkauden tarkoitus on saada vihan ymmärtämään rakkauden lopultava voittavan. Koska rakkaus on kärsivällinen. Viha on pelokas hätiköimään. Kärsivällisyys on aikaa. Rakkaus voi ottaa etäisyyttä. Koska rakkauden ei tarvitse sietää paheksuntaa. Rakkauden luokse voi aina palata oppimaan lempeydestä.

Kateus toista ihmistä kohtaan, on loistava esimerkki kateudesta; mitä kateudesta voi oppia. ”Kalehdin toista, koska hän on saavuttanut jotain. Miksi tunnen näin? Miksen itse voisi samaan? Mikä minua estää?” Kateus on pahimmillaan valtaa, millä pakottaa itsensä epäonnistumaan jatkuvasti. Suostunko kateuden valtaan? voisin kysyä itseltäni kun huomaan kadehtivan toisen osaa.

Tiedostamaton viha rikkoo tuosta vain tärkeitä ihmissuhteita. Niitä ihmissuhteita, missä rakkaus on näkyvää. Niitä ihmissuhteita viha haluaa vältellä. Viha auttaa tuntemaan kateutta. Kateus auttaa tuntemaan huonoksi. Huono kannustaa olla yrittämättä. Parempi vain sulkea pois yksilö elämästä. Vältellä häntä, ettei hän muistuttaisi kaipuusta.

Niin kauan on elämä tukalaa, kun suostuu vihan sitä ohjaamaan.

Haluan olla rohkea. Haluan kannustaa aikuista löytämään lapsellisen rakkauden. Mikä kannustaa heittäytymisen elämään. Kun rakkaus saavuttaa sydämmen. Tulee tahto irrottautua vihan kahleista, kokemaan hyvää. Nauttimaan rakkaudesta. Rakkautta on jatkuvasti ympärillä, jos vain suostuu rakkauden lempeyttä vastaanottamaan. Viha pitää puhdistaa rakkauden päältä. Mielen muutoksella, toisinaan vuosien työllä. Toisinaan hetkessä. Kunnes olet valmis, tai lähellä. Tunnet sen.

Vihan etsiessä lempeyttä. Tarvitsee silloin aikaa ja rohkeutta. Luottamusta että, voi löytää. Rakkauden etsimiseen, ei tarvitse toisen ihmisen lupaa. Rakkauden etsimiseen tarvitsee toiselta ihmiseltä kannustamista.

Sinä olet arvokas ihme!

#oletonnistunutoppimaan

Olen kiitollinen

Kiitos sinulle, halustasi lukea blogiani ❤️

#Oletonnistunutoppimaan perustuu kiitollisuuteen elämästä. Elämän ihmeellisyydestä. Siihen miten pienestä tai jopa oudosta asiasta voi olla kiitollinen. Miten tärkeää onkaan kiittää elämän opetuksesta.

Kiitollisuutta voi harjoitella. Minä olen harjoitellut kiitollisuusmeditaation avulla, olen lukenut kiitollisuudesta. Olen halunut oppia tuntemaan kiitollisuutta. Kiitollisuudella on iso merkitys näkemään elämä ympärillä. Ja itsessä.

Tänään olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että meillä käy perhetyö. Mikä mahdollistaa minun hengähtää pari tuntia keskellä päivää.
Kävelin itsekseni metsään, mieli tänään maassa kirkkaalla säällä. Surusta, murheesta ja menetyksistä. Omasta ja toisen. Miksi minä niitä mietin. Miksi. Sisäinen ristiriita nuhtelee; mitä mietit. Ei niitä tarvitse miettiä. Mitä mietin, ei ne ole asioita. Mitä pitäisi surra.
Metsä on kuitenkin minulle ulkoinen turvapaikka sisäiselle turvalleni. Paikka missä voin heittäytyä tuntemaan. Metsä on paikka. Missä on sopivasti valoa ja varjoa. Sopivasti suojaa. Sopivasti tilaa.

Olen suostunut vastaanottamaan tunteeni, niiden aiheuttamasta kivusta huolimatta. Olen matkannut uudestaan sen ahtaan synnytyskanavan luottamalla, että kaikki se on oman elämän arvoista.
Minä työstän ylisukupolvien ylittäviä suruja, murheita ja menetyksiä. Minä olen saanut rohkeuden lahjan vastaanottaa tietoisuuteen tukahdutettuja tunteita. Olen elänyt sen tietoisuuden kanssa. Tietämättä miksi minä näin paljon ymmärrän. Minulla on tehtävä tuoda tunteet
päivänvaloon. Tehtävä ei ole helppo, mutta en ole tehtävän kanssa yksin.

Siksi minä kirjoitan. Koska sille on tarkoitus. Välittämisen suunnitelma.

Olet rohkea ja arvokas. Tarkoin suunniteltu ihme. ❤️

Kun hengität. Olet elossa. Elämä on arvokas lahja. ✨

#oletonnistunutoppimaan


Kuunnellaan meidän poikia

Poikia pitää arvostaa. Poikia pitää kuunnella. Pojasta ei pidä olettaa. Poika on arvokas yksilö.

Pojat osaa rakastaa, poikia pitää rakastaa. Pojille pitää puhua, pojat osaa puhua. Poikaa pitää kuunnella, poika osaa kuunnella.

Omalla matkallani huomaan usein surevani sitä, miten huomaan aikuisten miesten kärsivän menneisyyden kivuista. Niiden käsittely sattuu miestä niin että pahimmillaan terveys pettää. Mies tahtoisi ehkä parantua. Mutta menneisyyden haitalliset tunnekokemukset pitää tiukasti otteessa.

Haluan että, miesten hyvinvointia arvostetaan siinä kuin naistenkin. Ja miesten oikeuksia ajetaan ja pidetään yllä yhteiskunnassamme. Haluan kannustaa miehiä kuulostelemaan vointiaan rohkeammin. Aikuinen on aina esimerkki nuoremmille.

Toivon ihmisten pohtivan, mitä tunne ajatuksia vastakkainen sukupuoli itsessään herättää. Olkoon se hyvä tai huono. Pohdi kenen mallia toistat. Hyvässä tai pahassa. Voisimme haastaa itsemme ajattelemaan toisistamme hyvää. Palauttaa arvostus sukupuolillemme. Voimme alkaa aidosti välittää toisistamme.

Rakastan ja arvostan lapsiani sukupuolesta riippumatta. Ja haluan heillä kaikilla olevan mahdollisuus pärjätä omassa sukupuolessaan tulevaisuudessa arvokkaimmalla mahdollisella tavalla.

#oletonnistunutoppimaan







Y K S I N Ä I S Y Y S

Yksinäisyydestä on hyvin haastavaa kirjoittaa. Yksinäisyyden kokemus on henkilökohtainen. Yksinäisyydestä kärsivä voi olla kuka tahansa. Yksinäisyyden voi haluta peittää, kuin se olisi riippuvuus ongelma minkä haluaa häpeän takia pitää salassa läheisiltä. Ja itseltään.

Minulla on tänään halu kirjoittaa asiasta, koska haluan eri-ikäisten ihmisten ymmärtävän miten traumaattisesta asiasta yksinäisyydessä on pahimillaan kyse. Mitä ihminen voikaan peitellä kuorensa alla. Kun ulkopuolinen katsoo sinun olevan ihan ok mutta vetäytyvä, kova ja erilainen. Joku haluaisi sinuun tutustua, mutta et uskalla antaa sille enää mahdollisuutta.

Ennen yläastetta, en ollut onnistunut luoda itselleni pysyviä kaverisuhteita. Yläasteen aikana huomasin kärsivän juurettomuudesta. Ja erilaisuudesta.
Kerkesin kokemaan liian monta hylkäämis kokemusta peruskoulun aikana. Olin päivittäin epävarma, riittääkö minulle kyseiselle päivälle kaveria.
Huomasin ajattelevani jatkuvasti: Pysyn varalta vähän etäällä. Jos en kelpaakkaan, ei sitten satu niin paljon.

Yksinäisyys hävettää. Yksinäisyys sulkee ihmisen kuoreensa. Pelottaa. Muuttuu hän varovaiseksi kaikkien ihmissuhteiden kanssa. Hylätty ihminen menettää luottamuksen kaikkiin ihmisiin, erityisesti itseensä. Yksinäisyys tuhoaa ihmisyyden. Mutta yksinäinen kokee turvallisemmaksi tuhoutua, kuin ottaisi uuden riskin tulla hylätyksi.

Yksinäisyys ole koskaan yksinäisyydestä kärsivän ihmisen vika. Aina löytyy tutkimalla selityksiä, miksi ihminen on ennemmin yksin kuin jatkuvasti altistuisi hylkäämisen aiheuttamaan häpeä kokemukseen.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee kaverisuhteissaan rohkaisevaa aikuisen kannustusta. Ja silloin rohkean aikuisen tukea, kun kaverisuhteissa on kiistaa tai muuta selviteltävää. Lapsen puhuessaan tuskastaan, aikuinen ei saa ohittaa lapsen kärsimystä vähättelemällä. Silloin pitää pystyä olla rohkea aikuinen ja hoitaa lapsen asiat kuntoon. Aikuinen pyytää herkästi ulkopuolista apua.

Yksinäisyyden kahleet voi purkaa itsestään silloin kun kokee ympäristön turvalliseksi. Silloin kun voi itselleen myötää olevansa yksinäinen ja kärsivän siitä. Silloin antaa itselleen luvan vapautua yksinäisyyden kahleistaan.

Yksinäisyydestä vapautuminen ei tarkoita sitä, että sinulla pitäisi olla liuta kavereita ympärillä näyttääkseen maailmalle, että nyt en ole yksin. Yksinäisyyden tunne on sinussa sisällä. Silloin vapaudut yksinäisyydestä, kun koet sen sydämmessäsi.

Vaikka minulla on vuosia ollut puoliso ja lapset vierellä. Ei yksinäisyyden häpeää napin painalluksella poisteta. Olen vahvistanut luottamusta itseeni puhumalla, kohtaamalla ja heittäytymällä luottamaan vaikka siinä olisi kuin hylkäämisen kuviteltu uhka käsillä. Kaikki se työ on kuitenkin vahvistanut hyvää ja turvallisuutta. Ja riittää kun luottaa hetkessä.

Juurtuminen Kouvolaan, on ollut minulle lottovoitto. Minun turvapaikka. Minua ei haittaa se, että niin moni ihminen narisee Kouvolasta. Minulle riittää se, että minulla on täällä turvallista.

Lasten kautta olen päässyt näkemään normaaleja ikään kuuluvia kaverisuhteita; mitkä kestää erimielisyydet. Eikä ne silti hajoa. Heidän kautta olen oppinut, että tänään on tämä aika. Ja tässä hetkessä ei ole enää läsnä kokemani yksinäisyys silloin. Heidän takia olen ollut valmis tekemään mitä vain etten anna pelkoni vaikuttaa silloin kun pitää toimia.

Minulla on nyt hyvä olla itseni kanssa. Minulla on perheen turva ja rakkaus. Olen kiitollinen monille ihmisille. Niiden suhteiden rohkeudella; rohkenen kannustamaan että, tärkein ystävyys suhde itsellesi olet sinä itse. Kaikki itsesi lisäksi on plussaa. Sinä olet arvokas, kokemuksistasi huolimatta. Toivon, ettei kenenkään ihmisyys kärsisi yksinäisyydestä. Toivon että, tulet nähdyksi ja kuulluksi.

Ja olenhan vasta nuori. Ja valmis vastaanottamaan elämääni vapauden, luottamuksen ja itseni ilmaisemisen kyvyn. Minulla on arvokas elämä rakkaimpieni kanssa.

#oletonnistunutoppimaan

Lapsen herkkä galleria.

Lapsen herkkä galleria.

Herkästi lapsi kuvaa, hennosti siveltää. Rohkeasti sävyttää.

Katsoo hän mallia ympäriltä. Vertaa itseään toiseen.
Aliarvioi hän omaa, on kriittinen; en osaa edes maalata. Olen niin huono. Enkö olekkin, äiti?

Lapseni, sinä osaat. Sinä olet taitava. Sinä riität olemalla itsesi. Sinunlainen ihana.

Sinulla on oma käsiala. Älä vertaa toisen omaan. Koska on se hänen.

Ymmärrän tunteesi, että et riittäisi.

Lupaan sinulle; kyllä sinä riität. Olethan ainutlaatuinen unikko kappale.

Jatka samaan malliin. Maalaa kun haluat. Tunne, kun tuntuu. Puhu ja kerro. Puhutaan ja pohditaan.

Iloitaan ja kiitetään sinusta ja minusta. Ja meidän yhteisestä matkasta.

#oletonnistunutoppimaan