Viha,-rakkaus ja kateus

Vihan tarkoitus on rikkoa. Vihan tarkoitus on pelästyttää. Vihan tarkoitus on tehdä elämästä tukalaa.

Rakkauden tarkoitus on saada vihan ymmärtämään rakkauden lopultava voittavan. Koska rakkaus on kärsivällinen. Viha on pelokas hätiköimään. Kärsivällisyys on aikaa. Rakkaus voi ottaa etäisyyttä. Koska rakkauden ei tarvitse sietää paheksuntaa. Rakkauden luokse voi aina palata oppimaan lempeydestä.

Kateus toista ihmistä kohtaan, on loistava esimerkki kateudesta; mitä kateudesta voi oppia. ”Kalehdin toista, koska hän on saavuttanut jotain. Miksi tunnen näin? Miksen itse voisi samaan? Mikä minua estää?” Kateus on pahimmillaan valtaa, millä pakottaa itsensä epäonnistumaan jatkuvasti. Suostunko kateuden valtaan? voisin kysyä itseltäni kun huomaan kadehtivan toisen osaa.

Tiedostamaton viha rikkoo tuosta vain tärkeitä ihmissuhteita. Niitä ihmissuhteita, missä rakkaus on näkyvää. Niitä ihmissuhteita viha haluaa vältellä. Viha auttaa tuntemaan kateutta. Kateus auttaa tuntemaan huonoksi. Huono kannustaa olla yrittämättä. Parempi vain sulkea pois yksilö elämästä. Vältellä häntä, ettei hän muistuttaisi kaipuusta.

Niin kauan on elämä tukalaa, kun suostuu vihan sitä ohjaamaan.

Haluan olla rohkea. Haluan kannustaa aikuista löytämään lapsellisen rakkauden. Mikä kannustaa heittäytymisen elämään. Kun rakkaus saavuttaa sydämmen. Tulee tahto irrottautua vihan kahleista, kokemaan hyvää. Nauttimaan rakkaudesta. Rakkautta on jatkuvasti ympärillä, jos vain suostuu rakkauden lempeyttä vastaanottamaan. Viha pitää puhdistaa rakkauden päältä. Mielen muutoksella, toisinaan vuosien työllä. Toisinaan hetkessä. Kunnes olet valmis, tai lähellä. Tunnet sen.

Vihan etsiessä lempeyttä. Tarvitsee silloin aikaa ja rohkeutta. Luottamusta että, voi löytää. Rakkauden etsimiseen, ei tarvitse toisen ihmisen lupaa. Rakkauden etsimiseen tarvitsee toiselta ihmiseltä kannustamista.

Sinä olet arvokas ihme!

#oletonnistunutoppimaan

Kuunnellaan meidän poikia

Poikia pitää arvostaa. Poikia pitää kuunnella. Pojasta ei pidä olettaa. Poika on arvokas yksilö.

Pojat osaa rakastaa, poikia pitää rakastaa. Pojille pitää puhua, pojat osaa puhua. Poikaa pitää kuunnella, poika osaa kuunnella.

Omalla matkallani huomaan usein surevani sitä, miten huomaan aikuisten miesten kärsivän menneisyyden kivuista. Niiden käsittely sattuu miestä niin että pahimmillaan terveys pettää. Mies tahtoisi ehkä parantua. Mutta menneisyyden haitalliset tunnekokemukset pitää tiukasti otteessa.

Haluan että, miesten hyvinvointia arvostetaan siinä kuin naistenkin. Ja miesten oikeuksia ajetaan ja pidetään yllä yhteiskunnassamme. Haluan kannustaa miehiä kuulostelemaan vointiaan rohkeammin. Aikuinen on aina esimerkki nuoremmille.

Toivon ihmisten pohtivan, mitä tunne ajatuksia vastakkainen sukupuoli itsessään herättää. Olkoon se hyvä tai huono. Pohdi kenen mallia toistat. Hyvässä tai pahassa. Voisimme haastaa itsemme ajattelemaan toisistamme hyvää. Palauttaa arvostus sukupuolillemme. Voimme alkaa aidosti välittää toisistamme.

Rakastan ja arvostan lapsiani sukupuolesta riippumatta. Ja haluan heillä kaikilla olevan mahdollisuus pärjätä omassa sukupuolessaan tulevaisuudessa arvokkaimmalla mahdollisella tavalla.

#oletonnistunutoppimaan







Y K S I N Ä I S Y Y S

Yksinäisyydestä on hyvin haastavaa kirjoittaa. Yksinäisyyden kokemus on henkilökohtainen. Yksinäisyydestä kärsivä voi olla kuka tahansa. Yksinäisyyden voi haluta peittää, kuin se olisi riippuvuus ongelma minkä haluaa häpeän takia pitää salassa läheisiltä. Ja itseltään.

Minulla on tänään halu kirjoittaa asiasta, koska haluan eri-ikäisten ihmisten ymmärtävän miten traumaattisesta asiasta yksinäisyydessä on pahimillaan kyse. Mitä ihminen voikaan peitellä kuorensa alla. Kun ulkopuolinen katsoo sinun olevan ihan ok mutta vetäytyvä, kova ja erilainen. Joku haluaisi sinuun tutustua, mutta et uskalla antaa sille enää mahdollisuutta.

Ennen yläastetta, en ollut onnistunut luoda itselleni pysyviä kaverisuhteita. Yläasteen aikana huomasin kärsivän juurettomuudesta. Ja erilaisuudesta.
Kerkesin kokemaan liian monta hylkäämis kokemusta peruskoulun aikana. Olin päivittäin epävarma, riittääkö minulle kyseiselle päivälle kaveria.
Huomasin ajattelevani jatkuvasti: Pysyn varalta vähän etäällä. Jos en kelpaakkaan, ei sitten satu niin paljon.

Yksinäisyys hävettää. Yksinäisyys sulkee ihmisen kuoreensa. Pelottaa. Muuttuu hän varovaiseksi kaikkien ihmissuhteiden kanssa. Hylätty ihminen menettää luottamuksen kaikkiin ihmisiin, erityisesti itseensä. Yksinäisyys tuhoaa ihmisyyden. Mutta yksinäinen kokee turvallisemmaksi tuhoutua, kuin ottaisi uuden riskin tulla hylätyksi.

Yksinäisyys ole koskaan yksinäisyydestä kärsivän ihmisen vika. Aina löytyy tutkimalla selityksiä, miksi ihminen on ennemmin yksin kuin jatkuvasti altistuisi hylkäämisen aiheuttamaan häpeä kokemukseen.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee kaverisuhteissaan rohkaisevaa aikuisen kannustusta. Ja silloin rohkean aikuisen tukea, kun kaverisuhteissa on kiistaa tai muuta selviteltävää. Lapsen puhuessaan tuskastaan, aikuinen ei saa ohittaa lapsen kärsimystä vähättelemällä. Silloin pitää pystyä olla rohkea aikuinen ja hoitaa lapsen asiat kuntoon. Aikuinen pyytää herkästi ulkopuolista apua.

Yksinäisyyden kahleet voi purkaa itsestään silloin kun kokee ympäristön turvalliseksi. Silloin kun voi itselleen myötää olevansa yksinäinen ja kärsivän siitä. Silloin antaa itselleen luvan vapautua yksinäisyyden kahleistaan.

Yksinäisyydestä vapautuminen ei tarkoita sitä, että sinulla pitäisi olla liuta kavereita ympärillä näyttääkseen maailmalle, että nyt en ole yksin. Yksinäisyyden tunne on sinussa sisällä. Silloin vapaudut yksinäisyydestä, kun koet sen sydämmessäsi.

Vaikka minulla on vuosia ollut puoliso ja lapset vierellä. Ei yksinäisyyden häpeää napin painalluksella poisteta. Olen vahvistanut luottamusta itseeni puhumalla, kohtaamalla ja heittäytymällä luottamaan vaikka siinä olisi kuin hylkäämisen kuviteltu uhka käsillä. Kaikki se työ on kuitenkin vahvistanut hyvää ja turvallisuutta. Ja riittää kun luottaa hetkessä.

Juurtuminen Kouvolaan, on ollut minulle lottovoitto. Minun turvapaikka. Minua ei haittaa se, että niin moni ihminen narisee Kouvolasta. Minulle riittää se, että minulla on täällä turvallista.

Lasten kautta olen päässyt näkemään normaaleja ikään kuuluvia kaverisuhteita; mitkä kestää erimielisyydet. Eikä ne silti hajoa. Heidän kautta olen oppinut, että tänään on tämä aika. Ja tässä hetkessä ei ole enää läsnä kokemani yksinäisyys silloin. Heidän takia olen ollut valmis tekemään mitä vain etten anna pelkoni vaikuttaa silloin kun pitää toimia.

Minulla on nyt hyvä olla itseni kanssa. Minulla on perheen turva ja rakkaus. Olen kiitollinen monille ihmisille. Niiden suhteiden rohkeudella; rohkenen kannustamaan että, tärkein ystävyys suhde itsellesi olet sinä itse. Kaikki itsesi lisäksi on plussaa. Sinä olet arvokas, kokemuksistasi huolimatta. Toivon, ettei kenenkään ihmisyys kärsisi yksinäisyydestä. Toivon että, tulet nähdyksi ja kuulluksi.

Ja olenhan vasta nuori. Ja valmis vastaanottamaan elämääni vapauden, luottamuksen ja itseni ilmaisemisen kyvyn. Minulla on arvokas elämä rakkaimpieni kanssa.

#oletonnistunutoppimaan

Sairastuminen perheessä

Haluan nostaa tärkeää näkökulmaa aiheesta; Sairastuminen perheessä. Saako läheiset helposti tukea, mikäli perheessä yhtäkkiä sairastutaan?

Osaamme herkän myötunnon taidon fyysisen sairastumisen puolelta.

Löytyykö herkkyys silloin jos kyse onkin henkisen puolen sairastumisesta?


Henkinen, kuin fyysinen sairaus järkyttää perheessä aina jokaista ihmistä yksilöllisesti. Oma tai läheisen sairastuminen on aina kriisi.
Johon jokainen tarvitsee asianmukaista keskusteluapua.

Miksi sairastuvan kannalta on olennaista; että koko perhe saa asianmukaista apua.
Siksi, että sairastunut voi parantua rauhassa.

Fyysinen sairaus ilmenee yleensä hetkessä, kun tapahtuu vaikka vakava onnettomuus. Ja se on helposti näkyvää.

Henkinen sairaus on taas vaikeasti tunnistettavissa. Kun henkiseen sairauteen haetaan apua. On yleensä tilanne se, että jokin asia kärjistää sairauden niin että, apua on saatava ulkopuolelta. Ennen sairauden kärjistymistä, on se ehtinyt kylvää perheen sisälle pelkoa, hämmennystä ja häpeää.

Sairauden kärjistymisen hetkellä; on herkin hetki tarjota apua hätääntyneille läheisille. Hetki voi olla hyvin huojentava. Silloin jos sijaiskärsijän huoli ohitetaan. Kasvaa pettymys sisällä entisestään. Löytyykö ammattilaisilta herkkyyttä tunnistaa nämä herkät hetket?

Vai, kehittyykö tämän kaltainen herkkyys; vain kokemuksen kautta?

Henkisestä sairaudesta voi parantua! Henkisessä sairaudessa on pitkälti kyse siitä että, on ollut liian pitkään itseltä kadoksissa.

Kukaan ihminen ei tahallaan sairastu niin fyysisesti, kuin henkisestikkään.
Olisipa jokaisella ihmisellä todellinen halu löytää itsensä. Varsinkin viimeistään silloin kun on siinä ratkaisevassa risteyskohdassa. Löytyisipä meille viimeistään silloin vierelle ihminen, kuka omistaa tälläisen herkkyyden.

Jouduin itsekin henkisesti koville; koska käytin voimiani jatkuvasti kokemieni puhumatta jääneiden vanhojen asioiden pohtimiseen.
En voinut antautua itseni hoitamiseen ennen, kuin varmistin läheiseni saavan tilanteessa asianmukaista tukea. Minä olen kiitollinen; että olen saanut vierelle tälläistä herkkyyttä omaavia ihmisiä.

#oletonnistunutoppimaan