Viha,-rakkaus ja kateus

Vihan tarkoitus on rikkoa. Vihan tarkoitus on pelästyttää. Vihan tarkoitus on tehdä elämästä tukalaa.

Rakkauden tarkoitus on saada vihan ymmärtämään rakkauden lopultava voittavan. Koska rakkaus on kärsivällinen. Viha on pelokas hätiköimään. Kärsivällisyys on aikaa. Rakkaus voi ottaa etäisyyttä. Koska rakkauden ei tarvitse sietää paheksuntaa. Rakkauden luokse voi aina palata oppimaan lempeydestä.

Kateus toista ihmistä kohtaan, on loistava esimerkki kateudesta; mitä kateudesta voi oppia. ”Kalehdin toista, koska hän on saavuttanut jotain. Miksi tunnen näin? Miksen itse voisi samaan? Mikä minua estää?” Kateus on pahimmillaan valtaa, millä pakottaa itsensä epäonnistumaan jatkuvasti. Suostunko kateuden valtaan? voisin kysyä itseltäni kun huomaan kadehtivan toisen osaa.

Tiedostamaton viha rikkoo tuosta vain tärkeitä ihmissuhteita. Niitä ihmissuhteita, missä rakkaus on näkyvää. Niitä ihmissuhteita viha haluaa vältellä. Viha auttaa tuntemaan kateutta. Kateus auttaa tuntemaan huonoksi. Huono kannustaa olla yrittämättä. Parempi vain sulkea pois yksilö elämästä. Vältellä häntä, ettei hän muistuttaisi kaipuusta.

Niin kauan on elämä tukalaa, kun suostuu vihan sitä ohjaamaan.

Haluan olla rohkea. Haluan kannustaa aikuista löytämään lapsellisen rakkauden. Mikä kannustaa heittäytymisen elämään. Kun rakkaus saavuttaa sydämmen. Tulee tahto irrottautua vihan kahleista, kokemaan hyvää. Nauttimaan rakkaudesta. Rakkautta on jatkuvasti ympärillä, jos vain suostuu rakkauden lempeyttä vastaanottamaan. Viha pitää puhdistaa rakkauden päältä. Mielen muutoksella, toisinaan vuosien työllä. Toisinaan hetkessä. Kunnes olet valmis, tai lähellä. Tunnet sen.

Vihan etsiessä lempeyttä. Tarvitsee silloin aikaa ja rohkeutta. Luottamusta että, voi löytää. Rakkauden etsimiseen, ei tarvitse toisen ihmisen lupaa. Rakkauden etsimiseen tarvitsee toiselta ihmiseltä kannustamista.

Sinä olet arvokas ihme!

#oletonnistunutoppimaan

Olen kiitollinen

Kiitos sinulle, halustasi lukea blogiani ❤️

#Oletonnistunutoppimaan perustuu kiitollisuuteen elämästä. Elämän ihmeellisyydestä. Siihen miten pienestä tai jopa oudosta asiasta voi olla kiitollinen. Miten tärkeää onkaan kiittää elämän opetuksesta.

Kiitollisuutta voi harjoitella. Minä olen harjoitellut kiitollisuusmeditaation avulla, olen lukenut kiitollisuudesta. Olen halunut oppia tuntemaan kiitollisuutta. Kiitollisuudella on iso merkitys näkemään elämä ympärillä. Ja itsessä.

Tänään olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että meillä käy perhetyö. Mikä mahdollistaa minun hengähtää pari tuntia keskellä päivää.
Kävelin itsekseni metsään, mieli tänään maassa kirkkaalla säällä. Surusta, murheesta ja menetyksistä. Omasta ja toisen. Miksi minä niitä mietin. Miksi. Sisäinen ristiriita nuhtelee; mitä mietit. Ei niitä tarvitse miettiä. Mitä mietin, ei ne ole asioita. Mitä pitäisi surra.
Metsä on kuitenkin minulle ulkoinen turvapaikka sisäiselle turvalleni. Paikka missä voin heittäytyä tuntemaan. Metsä on paikka. Missä on sopivasti valoa ja varjoa. Sopivasti suojaa. Sopivasti tilaa.

Olen suostunut vastaanottamaan tunteeni, niiden aiheuttamasta kivusta huolimatta. Olen matkannut uudestaan sen ahtaan synnytyskanavan luottamalla, että kaikki se on oman elämän arvoista.
Minä työstän ylisukupolvien ylittäviä suruja, murheita ja menetyksiä. Minä olen saanut rohkeuden lahjan vastaanottaa tietoisuuteen tukahdutettuja tunteita. Olen elänyt sen tietoisuuden kanssa. Tietämättä miksi minä näin paljon ymmärrän. Minulla on tehtävä tuoda tunteet
päivänvaloon. Tehtävä ei ole helppo, mutta en ole tehtävän kanssa yksin.

Siksi minä kirjoitan. Koska sille on tarkoitus. Välittämisen suunnitelma.

Olet rohkea ja arvokas. Tarkoin suunniteltu ihme. ❤️

Kun hengität. Olet elossa. Elämä on arvokas lahja. ✨

#oletonnistunutoppimaan